Se että löydämme oman aikamme hengenkoulun, on seurausta tietoisuuden muuttumisesta, aavistuksenomaisesta todellisen ja alkuperäisen Itsen tiedostamisesta. Olemme saaneet kenties erittäin ravistavan sielunkokemuksen, joka voi auttaa meitä kuuntelemaan Valon kutsua myös jatkossa.
Avainasemassa sydän
Sitä mukaa kuin ei-maiset asiat alkavat kiinnostaa meitä aina vain enemmän, alamme vetää puoleemme täysin uudenlaista, ei-maista voimaa. Tuolla uudella voimalla ja minällä /luonnollisella sielullamme ei ole mitään kosketuskohtaa. Jos olemme vilpittömiä totuudenetsijöitä, huomaamme ennen pitkää, kuinka epäpuhdas, itsekäs ja tunnekuohuinen sydämemme on, koska se toimii minän ylivallan alaisuudessa. Ja juuri siksi että sydän on nyt herännyt torjumaan minän pyyteitä ja vetää puoleensa yhä enemmän ei-maista Valon voimaa, sydämessä käynnistyy suuri sisäinen kilvoittelu.
Mutta vasta sitten, kun sydän on todella hiljentynyt, tyyntynyt ja puhdistunut, se voi omistautua todelliselle tehtävälleen: se voi toimia universaalin Rakkauden välikappaleena.
Miten sydän voidaan hiljentää ja puhdistaa
Voimmeko pakottaa sydämemme rakastamaan pyyteettömästi? Emme. Ensin meidän on kypsyttävä totuudenkaipuussamme tilaan, jossa lakkaamme etsimästä vastauksia itsellemme. Tämä on alkavaa alkuperäisen Itsen tiedostamista. Silloin rinnassa alkaa hehkua menetetyn alkuperäisen elämän jäänne, henkikipinä, ja tämä mahdollistaa sydämen avautumisen.
Saattaa kuulostaa erikoiselta, että meidän täytyy vetää sydämemme pois dialektisista elämänprosesseista ja omistaa se kokonaan sielunprosesseille, toisin sanoen säteilylle, joka on lähtöisin mikrokosmoksen keskipisteestä, henkikipinästä. Mitä tässä tapahtuu käytännössä? Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että sydämemme lopettaisi suorittamasta biologista tehtäväänsä vaan sitä, että otamme etsijöinä etäisyyttä maiseen mielenkuohuntaan ja ristiriitoihin emmekä enää koe mieltymystä voimakkaisiin mielipiteenilmaisuihin, vaan lakkaamme ottamasta kantaa puolesta tai vastaan.
Elämäasenne uudistuu – vanha sielu vaipuu ja uusi herää
Voiko tämän tilan ihan oikeasti saavuttaa? Kyllä, se on ehdottomasti saavutettavissa. Silloin kun edellä kuvattu loitontumisemme ihmistenvälisistä tavanomaisista kanssakäymismuodoista pohjautuu henkikipinän suggestioiden noudattamiseen, huomaamme omaksuneemme spontaanisti ja pakottomasti täysin uudenlaisen elämänasenteen. Alkuvaiheessa valinta ”noudatanko henkikipinän suggestioita vai en” tehdään kokemusten kypsyttämän vanhan persoonallisuuden armoilla. Nyt meissä on kuitenkin herännyt halu ja valmius tien valmistamiseen sisäiselle Herralle ja Valon vuodatukselle omaan järjestelmäämme, avattuun sydämeemme.
Uudistunut elämänasenne johtaa siihen, että luonnonsielu ja vanha minä häviävät vähitellen, minkä jälkeen toimimme uuden sielun ja sisällämme kasvavan, uudistuneen persoonallisuuden ohjauksessa. Ennen kuin tähän on tultu, meissä puhuu joka tapauksessa usein melko pitkäänkin kaksi ääntä, niin että olemme ikään kuin jatkuvassa testissä.
Pään ja tietoisuuden uudistuminen
Avoin sydän päästää ei-maisen Valon lisäksi myös Gnosiksen eli ei-maisen Tiedon virtaamaan sisäämme, jolloin se herättää päässä sijaitsevan keskeisen keskuksen ja heijastuu tietoisuuteemme.
Päämme pyhäkössä puhuu silloin kaksi ääntä: vanha tahto, Authades, sekä uusi gnostinen voima, vertauskuvallisesti ilmaistuna Johannes Kastaja, Jeesus Kristuksen edeltäjä, joka raivaa tien Valosyntymälle. Johannes ”kastaa” koko ruumiillistuman gnostisella elämänvedellä ja kehottaa ”valmistamaan tien Herralle”.
Miten valmistamme tien Herralle käytännössä? Sammuttamalla vanhan minämme ja sen tahdon. Uuden Tiedon virta pääsee sisällemme samassa suhteessa kuin avaamme sydämen pyhäkön Gnosikselle. Silloin kun käytämme meille lahjoitettua kykyä ja sen voimaa, kaikki verukkeet ja tekosyyt katoavat. Sydän ja pää alkavat jälleen tehdä yhteistyötä alkuperäisellä tavalla.
Uusi kyky vahvistuu huomattavasti, jos työnnämme tietoisesti sivuun kaikki tahdon ja ajattelun esteet. Mitään todellisia esteitä ei nimittäin ole olemassa, se kaikki on harhaa. Mutta jos sittenkin jatkamme entisenlaista vaakalinjaan suuntautumista, jokaisesta esteestä tulee ylipääsemätön.
Jos kestämme uudistusprosessissa, gnostinen voima etenee aivo-selkärankajärjestelmään ja aina pään pyhäkön lakipisteeseen. Kirkas sädehtivä valo saa aivojärjestelmän liekehtimään. Näin koemme myös tulikasteen. Jeesuksesta tulee Kristus, joka lausuu: ”Isä ja minä olemme yksi”.
Koko tämä evankelinen uudestisyntymä on täysin realistinen ja toteutettavissa nykyaikana!
—
Kuva: Karim Manjra, Unsplash