Monet meistä havahtuvat siihen, että kokonainen vuosi on taas kulunut lähes loppuun ja on tultu joulunalusaikaan. Joulu aiheuttaa nykyajan ihmiselle usein paljon stressiä. Eikö sitä mitenkään voisi välttää? Jos pystymme irtautumaan ulkopuoleltamme itseemme kohdistuvista paineista, voimme valmistautua Valon juhlaan aivan toisella tavalla. Pohjoinen hämäryys ja luonnon hengähdyshetki ennen seuraavan kasvukauden alkua tarjoavat jokaiselle meistä mahdollisuuden pysähtyä, pohtia asioita syvällisesti ja kokea sisäisen valon. Meidän tulee vain suoda se itsellemme.
Julkaisemme joulun alla viisiosaisen artikkelisarjan:
Osa 1 – ”Isä ja minä olemme yksi”
Osa 2 – Rooman valtakunta nykytilamme symbolina
Osa 3 – Herääminen, Johannes-työ
Osa 4 – Joosef, Maria ja Jeesus-lapsi
Osa 5 – Joulun tapahtumista paluutien loppuun saakka
Rooman valtakunta nykytilamme symbolina
Jouluevankeliumin alussa kerrotaan Välimerta kehystävistä alueista, jotka olivat ajanlaskumme alkuaikoina Rooman valtakunnan miehitysvallan alaisuudessa. Rooman valtakunnan alaisuus symboloi sitä, että jumalallinen henkikipinä, viimeinen jäänne alkuperäisestä taivaallisesta ihmisestä, on lukemattomien kohtalotovereidensa kanssa vankina katoavaisuuden maailmassa eli syntymän, kukoistuksen ja kuoleman maailmankaikkeudessa.
Näkyvä maailmankaikkeus on syntynyt alkuperäisen taivaallisen ihmisen langettua. Tietoisuutemme on täysin sen muovaama ja rajaama. Sen pohjalta käymme loputonta ja armotonta olemassaolontaisteluamme sekä ihmisten kesken että eläin-, kasvi- ja kivikuntaa vastaan. Koemme olevamme erillisiä olentoja, joiden täytyy alati puolustaa itseään ulkoista uhkaa vastaan.
Jumalallinen henkikipinä on kotoisin täysin toisenlaisesta luonnosta, ja se näkee tämän luonnonjärjestelmän olevan vieraan miehitysvallan alainen – mikrokosmisesti, kosmisesti ja makrokosmisesti. Miehitysvaltaa vastaan nouseminen on lähes mahdotonta, koska maailmamme luoduista pidetään jatkuvasti lukua. Tauoton olemassaolontaistelu ja itsesäilytystarve eivät päästä meitä otteestaan. Niiden säteilyt ympäröivät meitä läpäisten aivan kaiken. Ne kuuluvat jokapäiväiseen elämäämme, joten emme pane niitä juurikaan merkille vaan jatkamme entiseen tapaan. Emme tajua olevamme orjan asemassa. Rooman valtakunnan väestönlaskenta pani ihmiset liikkeelle. Samalla tavalla mekin tungeksimme kaoottisesti sinne tänne ja käymme tuhoisia kiistojamme. Kiertokulku noudattaa aina vain samaa rataa.
Ihmiskunta eli alun perin, ennen lankeemusta, tasapainoisessa jumalallisessa harmoniassa. Osa ihmiskunnasta lakkasi valitettavasti toteuttamasta Jumalan suggestioita, alkoi luoda kaoottisesti ja samastui omiin jumalattomiin luomuksiinsa. Me, jotka elämme maan päällä, kuulumme tähän osaan ihmiskunnasta. Jumalattoman luomisen seurauksena tietoisuutemme muuttui aineelliseksi ja vajavaiseksi, koska katkaisimme yhteytemme Henkeen – Jumalaan – ja lakkasimme noudattamasta Hänen alkuperäistä luomissuunnitelmaansa.
Näin mikrokosmoksessa alun perin ollut elämä muuttui latentiksi; jäljelle jäi vain uinuva kipinä. Luonnossa syntyi uusi ihmisenhahmo, joka oli aluksi hyvin hienojakoinen, niin että voitiin puhua eteerisestä ilmennyksestä, mutta sen muoto on pitkien aikakausien saatossa tihentynyt nykyiselleen. Kuinka lukemattomia tilanteita, syntymisen ja kuolemisen hetkiä, iloa ja surua, katkeruutta mutta myös valoisia kokemuksia mikrokosmos onkaan asukkaineen käynyt läpi, ilman että kukaan heistä olisi vielä kaivannut todellista Elämää saati palannut sinne! Seuraavassa osassa kuvataan henkikipinän aktivoitumista ihmisessä, joka havahtuu muistamaan, mitä Jumalan lapseus tarkoittaa.
—
Kuva: Pexels-photo-2868871