Monet meistä havahtuvat siihen, että kokonainen vuosi on taas kulunut lähes loppuun ja on tultu joulunalusaikaan. Joulu aiheuttaa nykyajan ihmiselle usein paljon stressiä. Eikö sitä mitenkään voisi välttää? Jos pystymme irtautumaan ulkopuoleltamme itseemme kohdistuvista paineista, voimme valmistautua Valon juhlaan aivan toisella tavalla. Pohjoinen hämäryys ja luonnon hengähdyshetki ennen seuraavan kasvukauden alkua tarjoavat jokaiselle meistä mahdollisuuden pysähtyä, pohtia asioita syvällisesti ja kokea sisäisen valon. Meidän tulee vain suoda se itsellemme.
Julkaisemme joulun alla viisiosaisen artikkelisarjan:
Osa 1 – ”Isä ja minä olemme yksi”
Osa 2 – Rooman valtakunta nykytilamme symbolina
Osa 3 – Herääminen, Johannes-työ
Osa 4 – Joosef, Maria ja Jeesus-lapsi
Osa 5 – Joulun tapahtumista paluutien loppuun saakka
Herääminen, Johannes-työ
Monet kohtaamiset ja niiden jättämät pysyvät tulokset herättävät mikrokosmoksen nykyisessä asukkaassa lopulta epämääräisen muiston: hän muistaa hämärästi kuvankantajalle annetun lupauksen todellisesta elämästä, harmoniasta ja pysyvästä vapaudesta. Hänen katseensa kääntyy sisäänpäin, hän alkaa etsiä sisäisiä ratkaisuja mieltään askarruttaviin kysymyksiin ja lakkaa etsimästä vastauksia ulkopuoleltaan. Hän ymmärtää, mitä sanat ”Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä” tarkoittavat. Hänessä herää valmius sen hyväksymiseen, että hänen sisällään on joku, jolle pitää antaa mahdollisuus kasvaa samalla kun itsekäs minä täytyy laittaa syrjään ja sammuttaa vähitellen pakottomasti ja väkivallattomasti.
Tämän tilan vertauskuvana jouluevankeliumi kertoo syntymästä, joka poikkeaa totaalisesti maisesta syntymästä. Sen kokiessamme ymmärrämme täysin, ettei maailmassa voi ikinä saavuttaa pysyvää rauhaa ja ettei maailman tuonpuoleinen osa ole taivas, jossa saamme kokea ikuisen autuuden, niin kuin ihmisille on vuosisatojen ajan uskoteltu. Tämän syntymän valmistelua kuvataan myöhemmin Uudessa Testamentissa Johannes Kastajan toimintana elämän erämaassa.
Johannes tekee selväksi, että hän ei ole Vapahtaja. Hän on valmistelija, tienraivaaja. Myös me voimme olla Johannes-ihmisiä, jotka suorittavat välttämättömän sisäisen puhdistustyön, jolla teemme itsemme soveliaiksi kulkemaan paluutien Jumalan luo. Sillä tiellä vapaudumme ja muutumme yhtä pyhiksi kuin Isämme.
Johannes-ihminen edustaa alkuperäisen luonnon lahjoittamaa ensimmäistä kykyä, jolla voimme käynnistää henkisen puhdistuksen. Lahja – uusi voima – aktivoi ja herättää siihen saakka latentin henkikipinän. Siitä eteenpäin se toimii uudistavan voiman vastaanottokeskuksena.
Vastedes alamme suhtautua niin ikäviin kuin mukaviinkin kokemuksiin entisestä poikkeavalla tavalla; kohtaamme kaiken sisällä kasvavan jumaluuden ja sen vastaanottaman jumalallisen ja auttavan säteilyn, ns. Johannes-voiman, avulla. Uuden suhtautumistavan omaksuminen, pyrkimys vapautua itsekkyydestä ja antautua sisäiselle jumaluudelle sisältyvät paluutien kulkemiseen. Puhdistuminen ja paluu toteutetaan omassa tahdissa, samassa suhteessa kun itsetuntemus ja sisäinen valmius kasvavat.
Tunnistamme yhä paremmin heikkoutemme ja tilanteet, joissa lankeamme helpoimmin primitiivireaktioihin ja tilanteet, joissa meissä esiintyy taipumusta ylimielisyyteen ja harhakuvitelmiin omasta edistyneisyydestämme.
Sisukas irtiotto mieltä kuohuttavista asioista ja tapahtumista tuottaa uudenlaisen sisäisen rauhan, ajattelun ja tunne-elämän ristiriitaisuuden laantumisen. Ristiriita pään ja sydämen välillä lakkaa ja korvautuu niiden ykseydellä. Ajattelu, jota siihen asti edusti Joosef, ja tunne-elämä, edustajanaan Maria, muodostavat ykseyden, toisilleen lupautuneen parin.
Evankeliumissa kansalaisille annetaan tehtäväksi palata alkuperäänsä, sinne, mistä he ovat todellisuudessa lähtöisin. Täällä kaoottisessa maailmassa käsityksemme alkuperästä vaihtelevat ja niistä kiistellään. Näin muodostamme hälisevän ruuhkan, tukimme tiet emmekä pääsee eteen emmekä taaksepäin. Kukin sijoittaa harhassaan ”oman kaupunkinsa”, alkuperäisen Jumalan valtakunnan, oman tulkintansa mukaiseen paikkaan.
Seuraavassa osassa seuraamme Joosefin ja Marian matkaa ainoaan alkuperäämme, joka on meille kaikille yhteinen.
—
Kuva: fons-heijnsbroek-abstract-art, Unsplash