Monet meistä havahtuvat siihen, että kokonainen vuosi on taas kulunut lähes loppuun ja on tultu joulunalusaikaan. Joulu aiheuttaa nykyajan ihmiselle usein paljon stressiä. Eikö sitä mitenkään voisi välttää? Jos pystymme irtautumaan ulkopuoleltamme itseemme kohdistuvista paineista, voimme valmistautua Valon juhlaan aivan toisella tavalla. Pohjoinen hämäryys ja luonnon hengähdyshetki ennen seuraavan kasvukauden alkua tarjoavat jokaiselle meistä mahdollisuuden pysähtyä, pohtia asioita syvällisesti ja kokea sisäisen valon. Meidän tulee vain suoda se itsellemme.
Julkaisemme joulun alla viisiosaisen artikkelisarjan:
Osa 1 – ”Isä ja minä olemme yksi”
Osa 2 – Rooman valtakunta nykytilamme symbolina
Osa 3 – Herääminen, Johannes-työ
Osa 4 – Joosef, Maria ja Jeesus-lapsi
Osa 5 – Joulun tapahtumista paluutien loppuun saakka
Joulun tapahtumista paluutien loppuun saakka
Tuttu laulu ”Jouluyö, juhlayö” paljastaa syvällisen totuuden: vasta sitten kun tietämättömyyden pimeä mainen yö on tyyntynyt sisällämme, Valonruhtinas voi syntyä.
Kun olemme onnistuneet tuomaan talliin myös väärin suunnatun ja omapäisen ajattelumme aasin ja sitkeiden totunnaistapojemme härän, järjestelmässämme on juhlan aika. Silloin ajattelumme, tunne-elämämme ja tahtomme osoittavat palvelunhalukkuutensa, ja todisteena siitä tarjoamme vastasyntyneelle lahjaksi kultaa, pyhää savua ja mirhamia, toisin sanoen oivalluksemme, luonnollisen aatelisuutemme ja runsaat kokemuksemme.
Enkelit välittävät uutisen syntymästä paimenille, jotka vartioivat yöllä laumaansa. Tällä symboloidaan sitä, että kosminen Kristus-valo koskettaa nyt ajatteluamme suoraan, ei ainoastaan henkikipinän kautta, kuten prosessin aiemmassa vaiheessa.
Vanha luonto ei kuitenkaan ole vielä sammunut. Se kokee itsensä uhatuksi ja vaatii takaisin oikeuksiaan. Entinen ja tuttu haluaa syrjäyttää uuden ja vieraan. Herodes, itsekkään minämme vertauskuva, haluaa surmata vastasyntyneen. Perhettä neuvotaan pakenemaan Egyptiin. Tällä tarkoitetaan neutraalisuuden harjoittamista niin pitkään kunnes vanha luonto on ehtinyt sammua riittävästi ja paluuprosessin jatkaminen vaikuttaa turvalliselta.
Intelligenssiimme vedotaan jatkuvasti. Intelligenssi on kaiken sen summa, mitä lukemattomat vuosisadat ovat aikaansaaneet meissä. Motiivimme ja suhtautumistapamme perustuvat siihen, ja se toimii ainoana ohjeiden antajanamme siihen saakka, kunnes alamme noudattaa henkikipinän ohjeita.
Paluutien kulkeminen edellyttää herpaantumatonta valppautta, sillä etenemisen myötä vastustajamme toimii entistä ovelammin ja salakavalammin pyrkien yllättämään meidät juuri silloin, kun emme ole varuillamme. Jokainen lipsahdus laskee värähtelytasoamme ja vahingoittaa sielunkasvua, mutta tärkeintä on kestää ja palata paluutielle niin pian kuin ymmärrämme toimineemme väärin.
Jouluevankeliumi etenee Betlehemistä Jordanin kasteen, opetuslasten kutsumisen ja heidän kanssaan toimimisen kautta Golgatalle, ristiinnaulitsemiseen, hautaamiseen, ylösnousemukseen kolmantena päivänä ja lopulliseen kirkastumiseen. Saamme olla vakuuttuneet siitä, että voimme tehdä Uuden Testamentin evankeliumikertomuksista oman elämämme käsikirjoituksen, jos sitä hartaasti toivomme.
—
Kuva: Pentagrammi-lehti