Webcast-tallenne on katsottavissa tästä linkistä.
—
”Menneisyys ei sanele tulevaisuutta.”
”Kenenkään ei tarvitse olla menneisyytensä vanki.”
”Ollakseen onnellinen ihmisen on löydettävä elämänsä tarkoitus.”
Ben Furman, psykiatrian erikoislääkäri ja ratkaisukeskeisen psykologian uranuurtaja
Hyvin laajalti levinneen, yleisesti hyväksytyn ja suorastaan itsestäänselvyytenä pidetyn näkemyksen mukaan onnellinen tai onneton lapsuus määrää ihmisen loppuelämästä. Ben Furman ei allekirjoita tätä näkemystä, vaan on halunnut etsiä keinoja, joilla saataisiin parempia tuloksia.
Furman tutustui 1980-luvulla ratkaisukeskeiseen psykoterapiaan, jossa voimavarat suunnataan tulevaisuuteen menneisyyden penkomisen sijasta. Ongelmiin etsitään ratkaisuja psykoterapeutin kanssa luomalla mielikuvaa siitä, millaisia asiat ovat silloin, kun ne ovat ”hyvin”.
Furman kannattaa lyhytterapiaa ja turhan lääkityksen välttämistä ja on erittäin huolestunut kasvavasta medikalisaatiosta. Mielialalääkkeitä määrätään yhä useammin jo pikkulapsille. Esimerkiksi ADHD:ta lääkitään masennus- ja psykoosilääkkeillä. Furmanin mukaan olennaisinta ei olekaan se, että mielenterveysongelmat olisivat todellisesti kasvussa, vaan tavassa hoitaa niitä.
Ennen vanhaan puhuttiin alakulosta ja surusta, mutta tänään nuo tunnetilat diagnosoidaan liian helposti lääkitystä vaativaksi masennukseksi. Furman toteaa: ”Kun teini-ikäisellä oli ennen elämäntuskaa, sanottiin, että heillä oli jumalusko hakusessa tai etsikkoaika. Nykyään murrosikäisellä on helposti mielenterveysongelma. Jos ihminen oli ennen onneton, hänen piti käydä rukoilemassa, juttelemassa isoäidin kanssa tai lähteä merille. Nykyään onneton on masentunut, ja masennusta hoidetaan mielialalääkkeillä.”
Furmanin mukaan kaikkia mielenterveyden ongelmia ei pitäisi kiirehtiä diagnosoimaan sairauksiksi, koska mielen ailahtelu voi olla ihmiselämään normaalisti kuuluva ja ohimenevä kriisi. (lähde: Voi hyvin 3/2021)
Onko transfiguristilla mitään lisättävää tähän? Mitä hän voisi kertoa mielenterveysongelmien ja sairauksien perimmäisestä syystä? Entä milloin ihmisen asiat ovat todellakin ”hyvin”? Mikä on elämän tarkoitus? Mikä on transfiguristin ratkaisu mielen ongelmiin?
Poimimme joitakin Jan van Rijckenborghin ajatuksia kirjan Egyptiläinen Alkugnosis IV osasta (luvuista VI Pyhittävä Henki ja VII Parantuminen pyhittävän Seitsenhengen kautta).
Mieli/Henkisielu on jokaisen ihmissielun hyväntekijä: se työstää ja muovaa sitä hyvyyden vuoksi. (Corpus Hermeticum XIII kirja, jae 3)
Ihminen on kutsuttu ja ennalta määrätty Hengen kuninkuuteen. Mielentila pysyy tasapainottomana, kunnes tämä on saavutettu. Sairaudet ja kuolema ovat seurausta saavuttamatta jääneestä elämäntavoitteesta.
Tuska ja halu1 kalvavat jokaista ruumiiseen [luontosyntyiseen persoonallisuuteen] asettunutta sielua, koska ne leviävät tiheässä ruumiissa sielua tuhoavana ja tukahduttavana poltteena. (XIII kirja, jae 5)
Ihannetapauksessa ihmisen ruumiiden järjestelmä on sielun täydellinen työkalu. Kiteytynyt ruumiiden järjestelmä on voimakkaine sielua tuhoavine ominaisuuksineen kuitenkin tähän tehtävään kykenemätön. Sielu on ruumiin vanki. Sielua tuhoavat ainekset ovat ruumiiden järjestelmään liittyvissä elämänvirroissa, hermoeetterissä, arkeuksessa. Niihin sielu hukkuu. Arkeuksen vaikutuksia ei voida neutraloida lääkkeillä eikä poistaa leikkauksella.
Arkeus, paha salniter, voidaan neutraloida ainoastaan sisäisesti. Siihen ihminen tarvitsee aistien maahan sidonnaisuutta ja maisten houkutusten laajaa kirjoa vastustavaa kypsää sielua. Asenne maailmaa, ihmiskuntaa, yhteiskuntaa ja kanssaihmisiä kohtaan ei saa olla kielteinen. Silloin mikrokosmoksen sydämen alkuatomi vaikuttaa voimakkaasti sydämen tietoisuuteen, mihin myös sieluntila reagoi syvästi. Tällainen sielunpolte saa valon virtaamaan mikrokosmoksen keskussydämestä; tämä ei-mainen valo karkottaa pahan salniterin hermoeetteristä ihmeellisenä lääkkeenä, joka polttaa tai leikkaa pois kaiken epäpyhän ruumiiden järjestelmästä.
Yhteenvetona huomaamme, että on kaksi toisistaan täysin poikkeavaa mielentilaa. Toinen vallitsee luonnon vankilassa, yhteydessä maiseen hermoeetteriin. Toisessa mielentilassa puhdas, alkuperäinen ihmissielu kumoaa maisen ruumiin sieluun kohdistaman diktatuurin. Silloin ihminen ei jää menneisyyden vangiksi.
Miten tämä on mahdollista? Se on mahdollista siksi että sielun terveys koituu ruumiin terveydeksi, mikä mahdollistaa polun kulkemisen ja elämäntavoitteen täyttämisen kaikissa ulkoisissa olosuhteissa. Tässä keskeisestä ei kuitenkaan ole dialektisen sielun ja ruumiin terveys, vaan todellinen ”gnostinen” terveys. Toisen mielentilan ollessa vallalla ihmisen asiat ovat ”hyvin”!
—
Kuva: silviarita, Pixabay
—
- Hermeksen kirjoituksissa ”halu” = tila, jossa aistitoiminta suuntautuu luontoon; sillä ei niinkään viitata intohimoihin tms. ↩︎