Vesihöyry, johon auringonvalo lankeaa, muodostaa sateenkaaren. Sateenkaaren heijastama Valo on seitsenkertainen elämä. Rakentamisen ja vapautuksen seitsemän maagista väriä.
Jumala on valo, jonka näkyvänä merkkinä on auringonvalo. Valoa itseään emme kuitenkaan näe, ennen kuin muodostuu sateenkaari ja sen värikylläinen spektri. Katsoessamme korkealta, kuten lentokoneesta tai vuorenhuipulta, näemme spektrin optisena väri-ilmiönä, joka heijastuu sumupilvestä jopa täydellisenä ympyränä, jonka keskellä itse olemme. Tämä on mahdollista vain silloin, kun valaiseva aurinko sijoittuu taaksemme. Oman varjon havaitseminen sumun valoaurassa saa meidät ehkä ajattelemaan, että jumaluus viittaa myös siihen, mitä jo on ympärillämme, eikä luo pelkästään mielikuvia sillasta tai ovesta.
Ehkäpä kuljet ja kiipeilet sumuun eksyneenä vuorenharjan yli. Kun sumu nousee jonkin aikaa auringonpuoleista rinnettä ylöspäin, näet toisella puolellasi salaperäisen hahmon värikylläisen ympyrän keskellä. Hahmo pysyy luonasi, kulkee kanssasi joka askeleella, kunnes sumu haihtuu ja tie näkyy taas selvänä edessäsi. Hahmo, joka seurasi sinua kuin vartija sumussa, tuntui näyttävän jotakin – ja siksi tätä haloefektiä on vanhastaan nimitetty “pyhimyskehäksi”.
Ikuinen liitto
Eräs toinen prismaattinen ja katsojaa hämmästyttävä ilmiö muodostuu, kun hän on vedenpinnan tasolla tai hieman sen yläpuolella sateenkaaren toisen pään koskettaessa lähietäisyydellä vedenpintaa. Kaari ei silloin näytä litteältä vaan pyöreältä. Se on kuin veden päällä seisova putki tai pylväs.
Auringon ollessa matalalla näkyy lähes pystysuora spektrivärikylläinen pylväs, ikään kuin mystinen, ylimaallinen valopylväs koskettaisi maapalloa. Sateenkaari ei kuitenkaan ole fysikaalista todellisuutta vaan optinen vaikutelma, joka piirtyy ihmisen väriherkkiin silmiin. Sateenkaarta on mahdoton lähestyä. Lukemattomien kirjailijoiden ja runoilijoiden kuvaukset todistavat siitä, että sateenkaari ilahduttaa ihmismieltä, siitä huolimatta, ettei se ole fysikaalinen ilmiö. Ikiajoista sateenkaari on ollut toivon merkki. Moos. 9, jakeissa 14, 16 ja 17 sanotaan:
“Kun annan pilvien nousta taivaalle
ja sateenkaari näkyy pilvissä […]
Kaari näkyy pilvissä,
ja kun minä sen näen,
muistan ikuisen liiton
Jumalan ja kaikkien elävien sielujen kanssa […]
Ja Jumala sanoi vielä Nooalle:
‘Tämä on sen liiton merkki,
jonka minä teen kaikkien
maan päällä elävien kanssa.”
Silmä ottaa vastaan valoa havaitsematta sitä tietoisesti. Aivot tunnistavat valon vain prismaattisesti sadepisaraksi hajonneena tai johonkin kohteeseen heijastuvana. Valo aivan ilmeisesti tarvitsee jotakin tullakseen havaituksi, jotakin mihin heijastua. Valo voi heijastua kiinteämpään aineeseen, ja silloin tiedostamme sekä itsessämme olevan materian, valon että itsemme.
Gnostikot sanovat “Jumala on valo” tarkoittamatta meitä suoraan koskettavaa auringonvaloa tai tietoisuudenvaloamme. Jumalallinen Valo on täysin toisella värähtelytasolla kuin tietoisuutemme. Tämä taso poikkeaa täysin tietoisuudestamme. Jumalallinen valo ei heijastu meistä suoraan, koska meissä ei ole käytännössä mitään, mikä voisi sitä heijastaa. Sen vuoksi emme sitä havaitse.
Arkin salaisuus
Mitä Nooan tarinassa tarkoitetaan sillä, että Jumala tekee jumalallisen merkin näkyväksi, ellemme edes havaitse jumalallista Valoa? Nooa on arkin, “turvapaikan” tai “mysteeriokoulun” rakentaja, joka seitsemän kuukautta purjehdittuaan – seitsemän vaiheen jälkeen siis – saapuu pyhälle Araratin vuorelle, jumalalliselle alueelle. Arkki jatkaa purjehtimistaan niin kauan, kunnes kyyhky, itse jumalallinen henki, tiedottaa Nooalle saapumisesta uuden elämän vakaalle maaperälle.
Nooa-ihminen heijastaa jumalallista valoa arkkiin, jonka hän rakentaa pelastaakseen huomaansa uskotun ihmisryhmän sielut ja suojellakseen heitä. Hän näkee sateenkaaren ikään kuin peiliin heijastuneena, sillä hän on kulkenut seesteisen hiljaisuuden läpi. Hänen heijastamansa Valo on elämää, seitsenkertaista, uudistavaa elämää. Arkkia rakennettaessa valkea valo hajoaa vähitellen seitsemäksi apuaan tarjoavaksi säteeksi, seitsemäksi maagiseksi rakentamisen väriksi. Spektriksi hajautuminen tuo meidät transfiguraatioprosessin seitsemän vaiheen eteen. Nooa rakentaa arkkinsa ja purjehtii itseään koskettavan valokompassin avulla seitsemän kuukauden ajan varmaan päämäärään. Arkin ryhmän transfiguraatioprosessissa, käytännön uudestisyntymisprosessissa, tuntematon valo jakautuu seitsemäksi näkyväksi väriksi, jotka eivät kuitenkaan tarkoita tavallisia havaitsemiamme värejä vaan täysin uudenlaisen toiminnan spektriä.
Uusi taivaankaari
Mikrokosmisen sydämen herkän ensikosketuksen erikoisen kirkas puna leviää sydämestä veriolemukseen ja yhtyy siihen. Uuden valoisuuden oranssi levittää olemukseen uutta iloa, ja jumalallinen praana alkaa virrata hermofluidumissa. Loistava keltainen, uuden tietoisuuden väri, syntyy, kun uusi praana on juurtunut olemukseen. Uusi ajattelukyky tekee yhä suuremmista hengeninspiraatioista todellisuutta.
Uuden uskon vihreys leviää koko järjestelmään uuden, kasvavan tilan syvemmin oivaltamisen nojalla; syventyvä oivallus armosta tuottaa yhä voimakkaamman, totuuteen perustuvan toivon ja yhä selvempänä näkyvän elämäntavoitteen sinen. Sininen edustaa myös uutta aistijärjestelmää.
Arkki ja ryhmä säteilevät yhdessä indigoa voimakentässä, joka kiitää dynaamisessa energiassa henkisielunkehityksen ihmeelliseen tapahtumaan, jossa ylimaalliset violetit eetteriarvot näyttäytyvät vapautumistodellisuutena.
Tämä seitsenkertainen valomysteerio on vapautumisen salaisuus. Sitä mukaa kun arkki rakennetaan seitsemässä vaiheessa, ihmiseen ja ryhmään syntyy uusi taivaankaari: elävä merkki Jumalan ja ihmisen ikuisesta, sädehtivästä liitosta.
—
Pentagrammi-lehti 3/2012. Kuva: Matt Hardy, Pexels