Kiinalainen Gnosis
Luku 24-III
Omistautuminen Daolle
Edellinen luku päättyi Universaalin Opin korostamaan kohtaan: silloin kun henkilön minä, hänen omaa etua tavoitteleva tietoisuudentilansa, ei vielä omistaudu kokonaan sielulle, ihminen ei elä uudessa elämäntilassa.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että minä pitäisi täysin tuhota, sillä siihen saakka kunnes korkeamman tietoisuuden väline, sielu, alkaa kasvaa sisällämme, tarvitsemme edelleen tätä alemman tietoisuuden välinettä pitämään persoonallisuuden kolminkertaista välineistöä koossa. Sen lisäksi minäkeskeisyyttä tarvitaan kuljettamaan itsen antautumista toteuttava persoonallisuus yön halki aamun sarastukseen, jolloin sieluolento ottaa persoonallisuudenjärjestelmän hallintaansa.
Meidän tulee oivaltaa, että minäolennolla, omaa etuaan tavoittelevalla ihmisellä, on tärkeä tehtävä. On kuitenkin selvää, miksi pyhät legendat, joissa kerrotaan alemman, maisen itsen pyhiinvaelluksesta, toistavat samaa: matkamies ei ole se, joka saavuttaa päämäärän, vastarannan.
Tämän ymmärtävä suhtautuu nykyisiin ongelmiinsa uudella tavalla. Luontosyntyisellä, omaa etuaan ajavalla ihmisellä on tehtävä, hänen elämällään on tavoite. Omaneduntavoittelija ei ole paha, syntinen, epäluoma Kaikkeuden Ilmennyksessä. Hänen tulee kuitenkin nykytilassaan, tässä elämänkentässä jossa hän nyt asuu, hyödyntää tietoisuuttaan ja luontoaan vapauttaakseen Toisen, sieluolennon. Luontokappale on syntinen, säännönvastainen ja paha ainoastaan silloin, kun se ei täytä tätä elämäntehtävää.
Kaikki nämä ajatukset sisältyvät tuttuun kertomukseen kaksoishahmosta Johannes-Jeesus. Johannes toteuttaa itsen antautumisen; Jeesus, sieluolento, vapautuu ja saa kasteen Johannekselta. Herramme Jeesus kutsuu Johannesta suurimmaksi maan päälle syntyneistä ihmisistä, koska juuri Johannes tekee todellisen ihmisen, sieluolennon, syntymästä mahdollisen.
On luonnollisesti tärkeää, että luontosyntyinen ihminen ymmärtää rajoitteensa ja maiset mahdollisuutensa sekä löytää todellisen ihmisentehtävänsä, jolle luovuttaa elämänsä hallinnan. Toistamme yhä uudelleen, kuinka tärkeää on noudattaa uutta elämänasennetta, hyväksyä elämäntie ja täyttää Jumalan antama tehtävä. Kristus ilmentyy meissä vain sillä edellytyksellä, että kuljemme polun, muussa tapauksessa ei.
Olemme kuulleet, että Kristus ottaa kaikki syntimme kantaakseen. Raamatussa sanotaan: ”Vaikka syntinne olisivat verenpunaiset, minä pesen ne valkoisemmiksi kuin lumi.” Nämä sanat täytyy ymmärtää oikein. Kristus tarkoittaa sielua, johon Seitsenhenki on liittynyt. Kun kuljemme kutsulle uskollisina enduran polkua, itsen antautumisen polkua, niin että sielu todellakin herää eloon sisimmässämme, uusi sielu vetää mikrokosmoksen ja kaiken mitä se sisältää mukanaan uuteen elämänkenttään ja suo koko olemukselle uuden elämänkentän tunnusmerkit. Jumalan Poika manifestoituu meissä pelastajana, korkeimpana Vapahtajana. Hän kantaa kaikki syntimme.
Kuinka polkua kuljetaan? Metodia on esitelty lukuisat kerrat. Avaimena toimii omistautuminen Daolle. Elämäntielle tulee valita täysin toinen suunta ja tehdä täyskäännös, samoin kuin Kristian Ruusuristi teki pääsiäisen aattona. Täyskäännös tarkoittaa luontosyntyisen persoonallisuuden täydellistä, tietoista antautumista, omaneduntavoittelun ja itsekkyyden lopettamista. Koska ne ovat synnin ja kärsimyksen aiheuttajia, niistä on luovuttava selvästi ja tietoisesti ja palveltava Daoa, persoonallisuudet ylittävää rakkautta.
Nykyajan luontosyntyisen persoonallisuuden ruumiit ovat erittäin kiteytyneet. Luonne, tietoisuus ja elimet virittyvät elämänsfääriin, jossa ihminen elää. Sielu ei pysty elämään samassa sfäärissä, se voi vain kutsua, kannustaa etsimään ja lähestymään sielujen valtakuntaa. Sielunruhtinaan valtakunta ei ole tästä maailmasta.
Kun ihminen kuulee kutsun ja noudattaa sitä, hän tarvitsee edelleen omaa tietoisuuttaan, omiin tarpeisiinsa sopivaa tietoisuudenmuotoa. Sen avulla hän pystyy suorittamaan pohjatyöt, polun valmistamisen, kunnes hän on tullut rajalle, Jordan-virran rannalle. Vasta silloin vastuu siirtyy kokonaan Toiselle, joka vastedes johtaa työtä ja ohjaa tiellä, jota persoonallisuusolento ei voi kulkea. Sisäinen Toinen johdattaa koko olemuksen autuudesta autuuteen.
Alkuperäinen ihminen on kautta aikain tuntenut mahtavan pelastusprosessin, mutta hänet on vangittu unohdukseen. Ylevää vapautusoppia on kuitenkin aina säilytetty mysteereissä. Vastaavasti kuin syvyyssulkeltajat tarvitsevat erikoisvälineitä pysyäkseen hengissä meren syvyyksissä, aineen pohjapisteeseen laskeutuva ihminen tarvitsee erityisen tietoisuudentilan. Halutessaan nousta pois pohjapisteestä hänen on hylättävä pohjapisteeseen kuuluva tila. Tulee hetki, jolloin täysin toisenlainen, uusi tietoisuudentila korvaa entisen. Tämä on elävän sielun tietoisuudentila. ”Joka on valmis kadottamaan elämänsä minun tähteni, löytää Sen”, Daon, sanoo Herramme Jeesus.
Se joka pitää kaikkea edellä kerrottua pelkkänä moraalisena tilana ja lisänä nykyisiin varusteisiinsa, ei vielä vapaudu pohja-pisteen, rajan, otteesta. Mutta uutta elämänasennetta (joka on täysin päinvastainen kuin itsekkäiden pyyteiden elämänasenne) vastedes soveltavan luonnontila päättyy; hän on välittömästi täysin vapaa.
