Egyptiläinen Alku-Gnosis 1

Luku 1 – Hermes Trismegistos

Vuoden 1956 huhtikuun viimeisinä päivinä suuri oppilasjoukko kokoontui konferenssikeskus Renovaan, joka sijaitsee Alankomaiden Lage Vuurschessä. Osallistujia pyydettiin pohtimaan työmme seuraavaa kehitys- ja ilmennysvaihetta, joka oli määrä käynnistää Hengenkoulullemme erittäin merkityksellistä vuoden 1956 toukokuuta seuranneen kesäkuun aikana. Tulevina kuukausina oli näet tarkoitus ryhtyä suorittamaan kattavaa maailmanlaajuista gnostista työtä.

Valtaosa oppilaista tiesi, kuinka voimakkaasti Koulumme viisinkertainen Elävä Ruumis suorastaan vapisi tulevien tapahtumien aiheuttamista jännitteistä. He tiedostivat kuinka suurenmoiseen aikaan olimme tulleet; aikaan jolloin paljastuisi, kumpaan itse kukin lukeutuu: Gnosiksen vai tavallisen luonnon piiriin. Selvä eriytyminen oli odotettavissa.

Tarkoituksena oli perustaa gnostinen neuvosto, jonka juuret olisivat Alku-Gnosiksessa eli Hermes Trismegistoksen Gnosiksessa. On hyvin ilmeistä, että kaikkien vapauttavan Totuuden valoa etsivien on välttämätöntä pohdiskella Alku-Gnosista. Tästä syystä katsomme aiheelliseksi jakaa tähän mennessä ainoastaan oppilaille välitetyt opetukset kaikkien niiden käyttöön, jotka eivät ole liittyneet Kouluumme, mutta jotka kuuluvat sisäiseltä olemassaolontilaltaan ja valmiuksiltaan ajan satoon.

Kuka Hermes Trismegistos oli, tai oikeammin: kuka hän on? Hänet voidaan tietenkin mieltää henkilöksi, yleväksi jumalalliseksi lähetiksi. Mielle on ilman muuta paikkansapitävä, kunhan hänen ei oleteta olleen kukaan tunnettu historiallinen henkilö, sillä nimeen sisältyy kokonainen lähettien joukko. Muinaisina aikoina voimia ja ilmennyksiä oli nimittäin tapana symboloida jumalten tai ihmisten hahmoilla.

Siksi on oikein sanoa, että Hermes on. Hän on todellinen taivaallinen ihminen, joka on kulkenut Kultaisen Pään portista. Hän ansaitsee myös nimen Trismegistos, kolmasti suuri tai kolmasti ylevä, koska taivaallinen ihminen on kolmella tavalla ylevä: uskonnollisesti, tieteellisesti ja taidollisesti. Uskonto, tiede ja taito muodostavat hänessä täydellisen tasasivuisen kolmion.

Uskonnolla tarkoitamme sitä, että taivaallinen ihminen kokee uskontonsa ja välittää uskontoaan ainoassa oikeassa muodossa: ehdottomassa yhteydessä jumaluuden periolemukseen. Polkua kulkeva oppilas, joka pyrkii lähestymään tällaista uskonnollisuutta, todistaa siitä puhtaudellaan, rakkaudellaan, totuudellisuudellaan ja vakavamielisyydellään. Tällainen oppilas todistaa suuren rakkauden, Jumalan, koskettaneen olemustaan. Hän osoittaa haluavansa elää tästä rakkaudesta, kaipaavansa sitä hartaasti ja pyrkivänsä täydellisyyteen. Rakkauden tasasivuinen kolmio voidaan tunnistaa jo tämän perusteella, sillä ihmisen, joka tahtoo vastanottaa Jumalan rakkautta ollakseen todellinen gnostikko, täytyy aivan ensimmäiseksi luopua itsekkyydestään sekä maahan suunnatusta pyrkimyksestään ja toiminnastaan.  Toiseksi hän vastaanottaa jumalallisen rakkauden valonsäteilyä ja täyttyy siitä samassa suhteessa kuin hän tyhjentyy luonnosta. Kolmanneksi jokainen, joka vastaanottaa Jumalan rakkautta tyhjentymisensä tuloksena, pystyy säteilemään sitä ulospäin. Niinpä polun oppilaan teot ovat selvä ja myönteinen todiste vapauttavuudestaan. Tämä on hermeettisen ylevyyden ensimmäinen ominaisuus.

Toinen ominaisuus on seurausta ensimmäisestä. Kun oppilas vastaanottaa Gnosiksen rakkaudenvaloa samassa suhteessa kuin hän vapautuu itsekkyydestään, hänen viiden luonnollisen sieluntilansa fluidumit muuttuvat. Tämä edellyttää siis täydellistä tyhjentymistä. Endura on peruskaava, jota ilman Ihmisen Poika, Gnosis-valo, ei voi asettua ihmisen järjestelmään. Mutta sitten kun ihmissydän on avautunut, niin että Gnosis-valo voi virrata ja asettua sinne, se tekee päivittäisen kierroksensa hänessä.

Kierron ensimmäisiä merkkejä on valaistuneisuus, josta muinoin käytettiin nimitystä illuminaatio, tietoisuuden muuttuminen. Tietoisuudessa herää uusia mahdollisuuksia. Nämä ihmisen järjestelmän potentiaalit eivät ole voineet aktivoitua aikaisemmin. Niin pian kuin uudet tietoisuudenmahdollisuudet alkavat elää, älyperäinen ymmärrys väistyy ja viisaus syntyy. Viisauden herättämä tieto on ylevyyden toinen ominaisuus. Sitä sanotaan täysin oikeutetusti ruusuristiläisen ominaisuudeksi, koska todellinen ruusuristiläinen on Jumalan armosta viisas, uudestisyntyneisyyttään viisas. Hän on ihminen, joka kuolee päivittäin Golgatalla ja kiinnittää siten Ruusun ristiin ja tuhoutuu Herramme Jeesuksen kanssa, Herrassamme Jeesuksessa.

Myös ylevyyden toisessa ominaisuudessa loistaa tasasivuien kolmio. Viisauden tulee syntyä ensin sydämestä, Sydämen Ruususta, Betlehemistä, käsin. Sitten viisaus kypsyy täyteen mittaansa pään pyhäkössä, niin että koko olemus säteilee sitä ulospäin samalla tavalla kuin rakkautta.

Kolmas hermeettinen ominaisuus lienee ilmeinen. Se on kuninkaallinen taito: ensinnäkin taito elää vapautuneena ihmisenä; toiseksi taito olla taivaallisena, vapautuneena ihmisenä täysin loukkaamaton; ja kolmanneksi taito palvella maailman ja ihmiskunnan vapautustyössä Jumalasta eläen.

Tällainen ihminen on Maagikko Jumalan armosta, pyhän Graalin veli tai sisar, Ruusuristin viisauden ja Gnosiksen rakkaudenvoiman valaisema, palveleva ihminen. Jokainen näiden kolme kertaa kolmen ominaisuuden täydelliseksi tekemä ihminen on Hermes Trismegistos, taivaallinen ihminen. Näistä yhdeksästä ominaisuudesta elävä ja täydelliseen itsen antautumiseen pyrkivä ihminen kulkee hermeettistä polkua ja hänestä on tullut Hermeksen lapsi, Hermeksen poika. Hän lähestyy taivaalliseksi ihmiseksi kehittymisen tilaa. Taivaalliseksi ihmiseksi kehitytään kolminkertaisella ylevyydellä. Sen vahvistaa myös klassinen Ruusuristi.

Ensinnäkin: kun kokelaan sydämen pyhäkkö on tyhjentynyt minästä, jumalallinen rakkaus koskettaa häntä Betlehemin portin kautta. Näin Jumalan Henki sytyttää hänet.

Toiseksi hän pääsee rakkauden valon avulla osalliseksi viisaudesta, joka ei ole ihmiseltä toiselle välitettyä älyllistä tietoa. Tämän viisauden synnyttää sisäisen tulen kierto Betlehemistä Golgatalle hänen tuhouduttuaan täysin Herrassamme Jeesuksessa.

Kolmanneksi hän todistaa päivittäin ylevyydestään todellisella maagisella pappeudellaan. Tätä on uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä.

Evankelinen uudestisyntymä edellyttää täydellistä uhrautumista. Niiden jotka kaipaavat ylevyyttä, Gnosiksen kosketusta ja tuloksia polulla otetuista askelista, tulisi muistaa, että menestyksen salaisuus on täydellisessä uhrautumisessa. Nyt kun käsittelemme Hermes Trismegistosta, emme suuntaa katsettamme ihmiskunnan kaukaiseen menneisyyteen ja esihistoriallisiin aikoihin, jolloin tuo opettaja puhui ihmisille viisaita asioita, sillä tässä on kysymys kaikkien aikojen Gnosiksen elävästä nykyisyydestä.

Omassa elävässä nykyisyydessämme kovaäänisimmin puhuu yleensä tavanomainen luonnontila, dialektiikka. Se vaatii huomiotamme, ja sen voimat pyrkivät ottamaan meidät täysin valtaansa, vangitsemaan meidät imuunsa ja uskottelemaan meille, ettei niiden lisäksi ole mitään muuta. Jos lukijamme on etsinyt koko elämänsä ajan valoa ja mysteereitä, haluamme sanoa hänelle, että elävässä nykyisyydessä todellakin on mysteerejä, joita hänen tulee lähestyä elämänasenteen kokonaisvaltaisen täyskäännöksen avulla. Vasta sitten hän saa lähestyä mysteerejä. Vain siten hunnut voidaan repiä pois, niin että ne voivat säteillä totuutta.

Raamatussa dialektisen luonnon ominaisuuksia ilmennetään muun muassa Herodeksella. Paljastamistaan odottava salaisuus on ollut aikojen aamusta asti läsnä kaikkialla, joten se on kätkössä myös täällä dialektiikassa. Raamattu käyttää tästä salaisuudesta mm. nimeä Egypti. Kun salaisuuden valo koskettaa pyhän Gnosiksen alkuvaiheen oppilasta ja alkaa paljastaa mysteeriä hänelle, Herodeksen luonnonvoima yrittää heti surmata tuon luonnolle vieraan elementin, ennen kuin se on kokonaisuudessaan paljastunut. Niinpä kaikkia vakavamielisiä oppilaita neuvotaan pakenemaan Jeesus-lapsen tavoin Egyptiin. Vakavamielistä oppilasta kehotetaan toisin sanoen perehtymään syvällisesti todellisen elämän nykyäänkin ilmentyviin mysteereihin, edellyttäen että hän näkee ja saavuttaa ne. Voimme vakuuttaa: Pyhä Graal elää!

Ymmärrämme varmaankin, miksi monien ihmiskunnan merkittävien opettajien, kuten Pythagoraan ja Platonin, sanotaan vastaanottaneen tietonsa Hermes Trismegistokselta ja miksi hermeettinen viisaus on täysin identtinen itämaisen vihityn opetusten kanssa. On olemassa vain yksi, ikuisesti varjeltu viisaus, josta on kautta aikojen ammennettu ja ammennetaan vastakin eri puolilla maailmaa.

Ymmärrämme myös, miksi Hermeksen kerrotaan kirjoittaneen lukemattomia kirjoja. Joku puhuu jopa sadasta tuhannesta kirjakääröstä, joihin Hermeksen viisaus olisi sisällytetty. Hermeksen viisaus ei kuitenkaan mahtuisi edes maailman kaikkiin kirjoihin, koska se on täysin vapaa perimätiedosta eikä sitä ole todellisuudessa kirjoitettu yhteenkään kirjaan. Silti siitä voi päästä täysin osalliseksi jokainen, joka todellakin kiinnittää Ruusun ristiin!

Edellä kerrotusta huolimatta ryhdymme tarkastelemaan Corpus Hermeticum -kirjaa. Sitä ennen tutustumme kuitenkin johdannoksi Tabula Smaragdinaan, joka on tämän ikiviisauden perustus ja synteesi.  Emme todellakaan halua väittää lukijalle: ”Tässä se viisaus nyt on”, vaan tarjoamme menneiden aikojen todisteen viisaudesta, josta voi tulla myös hänen elävää nykyisyyttään.

Emme kuitenkaan aio pysähtyä katselemaan kellastuneita pergamentteja ja pyhäköiden raunioita. Suhtaudumme tähän aineistoon luonnollisestikin erittäin kunnioittavasti ja kiitämme Jumalaa edeltäneistä veljeskunnista, jotka ovat kestäneet ja kärsineet paljon meidän edestämme ja joiden rakkaudenvoima mahdollistaa nyt sen, että saamme lähestyä Gnosista. Emme saa koskaan unohtaa, että meidän tulee toteuttaa elävä nykyisyys nuorgnostisena veljeskuntana nyt, kuten edeltäjämme ovat tehneet menneinä aikoina.

Vertaamme heidän todistustaan omiin kokemuksiimme. Ikivanhan rungon tuoreina, kosketettuina versoina pakenemme yhdessä Egyptiin. Sukellamme mysteereihin täyttääksemme tehtävämme Jumalan Lapsina tänään.