Kristillinen vihkimysmysteeri

Luku 1

Suuntautuminen

Koko ihmiskunnan historian ajan kaksi esoteerista kehitysjärjestel­mää on kiinnittänyt niiden ihmisten huomion, jotka taipu­muksiltaan ja sisäisestä tarpeesta ovat halunneet kulkea vapautuksen polun. Magian historia osoittaa, että kaikissa kulttuureissa on käytet­ty kahta maagisen kehityksen järjestelmää. Toisinaan kumpaakin järjestelmää käytettiin samanaikaisesti, toisinaan ne seurasivat toinen toistaan eri kulttuurikausien syntyessä ja tuhoutuessa.

Toista järjestelmää nimitämme Ruusuristin nykyaikaisessa filoso­fiassa persoonallisuuden jakamiseksi ja toista persoonallisuuden jalostamiseksi. Kummassakin järjestelmässä lähtökohtana on ajatus, että ihminen on epätäydellinen, puolitietoinen ja harhan vallassa. Täydelliseksi tuleminen, täydellinen tietoisuus ja totuus odottavat, että ihminen saavuttaa ne. Niiden hierofantit kutsuvat häntä. On myös harjoittelu- ja suoritusmenetelmiä keinoina yhdistää nykyhetki ihmisen toivomaan tulevaisuuteen.

Näin on aikakausien kohdusta kehittynyt persoonallisuuden jakaminen. Kokelaan piti oppia ravitsemus-, hengityksenhallinta- ja askeesimenetelmin, keskittymällä, mietiskelemällä sekä puheen voimien hallinnalla jakamaan nelinkertainen per­soonallisuutensa. Tällaisessa jakautumisessa eli neljän samankeskisen persoonallisuusruumiin koossapitävän lain hallinnalla oppilas pystyi tahdonvoimallaan erottamaan fyysisen ruumiin ja sen eteerisen vastineen kahdesta hienojakoisemmasta ruumiista. Siten hän pystyi siirtymään täysin tietoisena nk. korkeammille alueille. Hän pystyi palaut­tamaan neljän ruumiin yhteyden, ja näin hän arveli voivansa tutkia harhan ja todellisuuden välistä tietä sekä edetä voimasta voimaan täysin uusien elämänmahdollisuuksien valossa. Hän oli uurtanut uoman maailman pimeästä syvyydestä uuden aikakauden loistaviin mahdollisuuksiin. Hän pystyi liittymään samantasoisiin veljiin ja sisariin. Hän oli vapaa, hän oli aamuruskon lapsi. Kahden maailman kansalaisuuden myötä saavutettiin muitakin ansioita, esim. suurempi aistiherkkyys ja entistä syvem­pi, itsenäinen ja välitön osallisuus kaikkeuden suunnitel­masta.

Jumala oli entisaikojen hengenkoulujen oppilaalle armollinen, oppilas vapautui! Sanomattomassa autuudessa, liittyneenä lukuisiin tovereihinsa, hän pystyi työsken­telemään rajattomalla toimintasäteellä valon valtakunnan palveluksessa kaikkien edelleen pimeydessä vaeltavien ihmisten kohottamiseksi ylös.

Jaloa ja ihanaa oli työ, jota nämä entisaikojen vihityt ja vapautu­neet suorittivat. Heidän tekojensa jälki loistaa liekkinä luonnon muistissa.

Idän vanhan viisauden valoon liittyi monta tuhatta länsimaalaista heidän ollessa uhattuina tuhoutua yhä syvenevään materialismiin ja epäuskoon. Kun aineellisuuden pohjapiste näytti rajansa, joukko valais­tuneita auttajia muistutti aineen vankilamuureja hakkaaville ja väen väkisin läpipääsyä yrittäville ihmisille menneisyydestä ja sen loistavista Valon ajanjaksoista. Valon veljeskunnan rakastava käsi ojennettiin sairaalle ihmiskunnalle hätätoimenpiteenä, jolla se voitiin ohjata menneisyyteen juuri, kun monet olivat tukehtumaisillaan aineen otteeseen, koska aineen muokkaama uskonnollisuus ei voinut tarjota pelastusta.

Onko vapautus sitten menneisyydessä? Ei, mutta lohtua ja turvaa se tarjoaa kultaisten sanojen mukaan: “Joka ei tahdo oppia menneisyydestä, sitä rankaistaan tulevaisuudessa“. Siksi menneisyyden rakkauden teot vetoavat alitajuiseen tietoon aina, kun ihminen tietämättömyydessään ja harhassaan tukkii vapauden tiet.

Menneisyydessä, esim. vanhassa Egyptissä ja Kreikassa, oli myös esoteerikkoja, jotka valitsivat täysin toisenlaisen kehitystien kuin ne, jotka raivasivat tien vapauteen per­soonallisuuden jakamisella. Heidän mielestään maailmaa ei pidä paeta, vaan valon maailma saavutetaan vain kulkemalla suoraan tämän maailman läpi. He arvelivat, että jos ihminen ja luonto olivat erillään Valon maasta – mikä pitää paikkansa – niin ihmistä ja luontoa piti jalostaa ja saada ilmentymistodellisuudeltaan harmonisiksi.

He opettivat siis persoonallisuuden jalostamista, anthropoksen eli ihmisen ylentämistä alhaalta alkaen. Rotua ja verta puhdistettiin maagisia normeja soveltaen. Koska ihminen ei voi ilmaista itseään maailmassa eikä luonnonvaltakunnassa, joka jää kehityksessä jälkeen, myös eläin-, kasvi- ja mineraalikunta piti nostaa samanaikaisesti korkeammalle tasolle. Siksi mysteerien harjoittajat huolehtivat aivan uudella tavalla ja erikokoisina siirtokuntina maanviljelyksestä ja puutarhanhoidosta, karjataloudesta sekä monista muista asioista, jotka olivat välttämättömät elämän ylläpidolle. Uusi tapa oli sopeutettu persoonallisuutensa jalostamisessa edistyvälle ihmiselle.

Myös tällä menetelmällä saavutettiin maagisia tuloksia. Näinkin syntyi tietoi­suutta korkeammista alueista sekä aistikykyjen suurenmoinen laa­jeneminen, mutta samalla ankkuroiduttiin aineeseen. Materia pääsi osalliseksi ihmisen kohoamisen loistosta: tiettyyn korkeuteen asti aineen vastus voitettiin, ei pakenemalla, vaan hallitsemal­la ja jalostamalla sitä.

Ensimmäinen menetelmä asetti vihkimyksen ruumiin ulkopuolelle, kun taas toinen menetelmä sijoitti vihkimyksen ruumiin sisälle, fyysinen ruumis mukaan lukien.

Myös jälkimmäisellä tavalla suuri joukko länsimaalaisia pelastettiin kuolettavalta henkiseltä kivettymiseltä ja luhistumisen kaaoksel­ta, koska heidätkin liitettiin vanhan viisauden säteeseen. Näin heitä valmistettiin ja varjeltiin menneisyyden menetelmin mahdollista uutta tulevaisuutta varten.

1-II

Uusi tulevaisuus on jo alkanut. Kaikki esoteerista kehitystä kaipaavat ja siihen pyrkivät asetetaan nyt pyhän, uuden ajan Ruusu­ristin kristillisen vihkimystien eteen.

Kumpikin vanhoista esoteerisista järjestelmistä tarttui kohti tuhoaan rientäviin länsimaalaisiin ja liitti heidät hetkeksi mennei­syyteen estääkseen heitä vääjäämättömältä kiteytymiseltä ja sen seurauksilta. Meidän on kuitenkin selvästi käsitettävä, että vanhat esoteeriset järjestelmät ovat vihkimysjärjestelminä ja raken­teellisesti vapauttavina voimina täysin sopimattomia nykyajan länsimaa­laisille.

Jos vanhan viisauden länsimaihin tuoneiden menestys mitattaisiin rakenteellisesti vapautuneiden pääluvulla, tulos tuottaisi pettymyksen. Vanhojen viisaiden ideat ja niiden noudattaminen päivittäisessä elämässä onnistuivat tukemaan monen länsimaalaisen moraalia, mutta vihkimysjärjestelminä nämä vanhat järjestelmät epäonnistuvat länsimaissa kokonaan, eikä toisin voisi ollakaan. Sen vuoksi lähestyy pian aika, ja mahdollisesti se on jo alkanut, jolloin vanhat järjestelmät eivät enää vapauta rakenteellisesti nykyajan länsimaalaista.

Maailmamme ja ihmisen nelinkertainen persoonallisuus muuttuvat valtavan kosmisen voiman vaikutuksesta. Jo 1900-luvun alusta asti länsimaalainen ihminen on ollut periaatteessa kriisissä, joka on nyt saavuttanut aktiivivaiheensa. Jos esoteriikan kokelaan oli hämärässä menneisyydessä mahdollis­ta vapautua edellä kuvatuilla tavoilla ja juhlia loistokasta paluuta ja jos 1900-luvun alkupuolella oli välttämätöntä kohdistaa etsivän länsimaalaisen mieli menneisyyden ajatteluun, on ihmiskunta nyt tullut ajanjaksoon, jolloin katse täytyy kokonaan suunnata tulevaisuuteen.

Tuhansille vapautukseen pyrkiville persoonallisuuden jakamisen menetelmä ei enää sovellu, ei ajatuksena eikä rakenteelli­sesti. Vastaisuudessa jakaminen aiheuttaa ruumiille ja hengelle erittäin epätoivottuja tiloja. Näille tuhansille per­soonallisuuden jalostaminenkaan ei tulevina aikoina ole enää mah­dollinen, sillä myös tämä järjestelmä on hylättävä rakenteelli­sesti vahingollisena.

Umpierityselimet, joilla salatieteissä on suuri merkitys, eivät enää pysty reagoimaan entisaikojen viisaiden menetelmiin täysin muuttuneissa ruumiin, ilmakehän ja kosmoksen olosuhteissamme. Menneisyyteen kuuluva vapautuksen portti on sulkeutunut ihmiskunnan selän takana peruut­tamattomasti. Vanha viisaus on väistämättä menettänyt vapauttavan voimansa. Muodollinen uskonnollisuus on menettänyt kaiken hohtonsa ja vaikutuksensa. Kirjoissa ja opetuksissa ylistetyt menneisyyden esoteeriset kokeilut voivat herättävät ainoastaan ahdistuksensa kätkevän ihmisen äänekkään naurun.

1900-luvulla monet olivat aavistaneet vanhan esoteerisen hengenkulttuurin neutraloituvan, ja monissa piireissä arveltiin, että vaarat voitaisiin välttää ja pelastavaa sekä vapauttavaa toimintaa jatkaa, jos vanhasta viisaudesta tehdään eräänlainen okkulttis-kristillinen synteesi. Joitakin näistä ymmärrettävistä kokeiluista tarjottiin jopa Ruusu­ristin nimellä, mahdollisesti hyvässä uskossa. Näitä yrityksiä on kuitenkin pidettävä vakavina erehdyksinä. On nimittäin olemassa täysin riippumaton ja puhtaasti kristillinen pyhän Ruusuristin vihkimysmysteeri, jota on vaalittu turmeltumattomana nyt edessäm­me olevaa ajanjaksoa varten. Se on mysteeri, jolla ei periaatteessa eikä rakenteellisesti ole mitään tekemistä vanhojen menetelmien tai järjestelmien kanssa. Sen on oltava niistä vapaa.

Tähän mysteeriin kaikkien vilpittömien esoteerikkojen on tartuttava tulevaisuudessa. Mainittu järjestelmä tarjotaan meille Jee­suksen Kristuksen evankeliumiin kätkettynä. Siitä on tullut jokaiselle etsijälle väistämätön järjestelmä, josta on vielä tiedotettava koko maailmalle ja joka, Jumalan kiitos, tulee lopulta mahdollistamaan todellisen kristinuskon paljastumisen.

1-III

Uuden ajan vihkimysmenetelmä tähtää persoonallisuuden transmutaatioon, persoonallisuuden toiseksi muuntumiseen, joka on evankelisen uudestisyntymisen salaisuus. Se ei ole persoonalli­suuden jakamista eikä persoonallisuuden jalostamista, ei mitään sellaisen väistelyä tai kohottamista, joka on tuomittu lainomaiseen tuhoon. Menetelmä on persoonallisuuden vaihtaminen eli täysin uuden persoonallisuuden rakentaminen Kristuksen ja Hänen hierarkiansa voimassa, samalla kun Henki vielä toimii vanhassa persoonalli­suudessa.

Tämän järjestelmän kokelas oivaltaa, että hänen nykyinen, nelinkertainen persoonallisuutensa ei kuulu Jumalan luontoon ja siten se on syntinen ja hylättävä. Tämän järjestelmän kokelas tietää, että persoonallisuuden tietoisuus on suurin harhakäsitys ja este hänen mikrokosmoksessaan. Hän ym­märtää täysin Paavalin sanat, joiden mukaan Jumala ei katso henki­löön: ei jakaantuneeseen eikä jalostettuun.

Uudessa kristillisessä vihkimysprosessissa oleva oppilas ilmentää itseään sanoin: “Joka kadottaa (vanhan persoonallisuutensa) elämän, saa sen (elämän uudessa persoonallisuudessa)“. Hän ymmärtää, että on kysymys täysin uuden nelinkertaisen persoonallisuuden syntymisestä.

Koko kristillinen pelastusilmoitus on tältä osin selvä, mutta Nikodemos ei ymmärtänyt sitä. Tämän tiedon tulee kuitenkin olla selvää uusien vihkimyskoulujen kokelaille, niin että uusien Jumalasta todistavien ihmisten valaiseva pilvi voisi pian levittäytyä tämän synkän maailman ylle.

Monet tulevat kokemaan, että on hyvin vaikeaa irrottautua van­hoista auktoriteeteista, jotka uskoivat ihmispersoonallisuuden tällä hetkellä jo olevan evoluutioprosessissa oltuaan menneisyydessä involuution alainen. Tämä käsitys perustuu erehdykseen. Involuutioon joutunut ihminen ei ollut alkuperäiseen Jumalan suunnitelmaan kuulunut ruumiiden järjestelmä, vaan epänormaali persoonallisuus, joka vajosi aineellisuuden pohjapisteeseen ja veti kahlitun hengen mukanaan alas. Taivaallinen hahmo – alkuperäinen nelinkertainen Hengen ruumiillistuma – kuoli tuossa lankeemuksessa. Se ei kuitenkaan ollut tavanomainen maatumiskuolema, sillä alkuperäisen taivaallisen hahmon laatu oli siihen liian jumalallinen. Siksi voimme parhaiten kuvailla alkupe­räistä taivaallista hahmoa sanalla nukkuva. Tämä nukkuva voidaan herättää uudestaan henkiin. Hän voi nousta jälleen ylös, jos ihminen onnistuu pääsemään irti epänormaalin, ajallisen persoonallisuuden harhasta ja tunnistaa selkeästi tilansa.

Korkeimman henkisen olentomme on tällä hetkellä käytettävä maista persoonal­lisuutta, mikä asiaa ylhäältä tarkasteltuna on erittäin epätoivottu tila. Lisäksi biologinen, maisen persoonallisuuden tietoisuus estelee voimakkaasti keskeistä Henkeä. Esoteerisesti ponnistelevien ihmis­ten on oivallettava, että maisen persoonallisuuden jakaminen on pelkkä väistötoimenpide, uusi tuskallinen harha, ja että persoonallisuuden jalostaminen kaikissa sovelluksissaan kärjistää minätietoisuuden ihmi­selle aiheuttamia vaikeuksia.

Uudestisyntyminen, taivaallisen hahmon herättäminen, on tehtävä, jonka kolmas maaginen järjestelmä antaa etsijälle kristinuskon välityksellä. On siis kysymys uuden taivaallisen persoonallisuuden syntymästä samalla, kun ihminen on vielä vanhassa persoonallisuu­dessa. Uuden olennon herättäminen on yhteydessä täysin toisiin lakeihin kuin vanhat esoteeriset järjestelmät. Näitä uusia lakeja kokelaan tulee opiskella ja soveltaa.

Uusi olemus kehittyy ylhäältä alaspäin: ensin ajatte­lukyky, sitten astraaliruumis, sen jälkeen eetteriruumis uuden aineellisen ruumiin kasvualustana. Uuden taivaallisen ihmisen alulle panemiseksi tarvitaan perustavanlaatuinen täyskäännös: vanhan minän on luovuttava asemastaan. Myös kaikesta vanhanajan magiasta on kokonaisuudessaan luovuttava, koska sen painopiste on vanhassa minässä.

Maista persoonallisuutta ja meille välttämätöntä maista elämää ei saa kuitenkaan laiminlyödä, vaan painopistettä tulee siirtää niin, että valitaan elämänasenne, joka edistää uudestisyntymisen todellista päämäärää. Biologiseen ilmennysmuotoon sidottu ihminen maksaa laskun olemassaolostaan tässä maailmassa. Järkevällä elämänasenteellaan hän rakentaa kuitenkin sitä, mikä ei ole tästä maailmasta.

Kultaisen Ruusuristin veljeskunta vetoaa kaikkiin esoteerisesti ja vakavamielisesti vapautta etsiviin ihmisiin, että he tarttuisivat uuden järjestelmän perusperiaatteisiin: luopuisivat vanhasta ja astui­sivat uutta kohti.