Suuri mullistus

Luku 14

Kamelinkarvainen vaate

Oppilas saattaa nähdä polun kuin salaman välähdyksenä. Välähdystä voitaisiin kutsua uutta tietoisuutta koskevaksi, Kristuksesta lähtöisin olevaksi tietoisuuden kajastukseksi. Kristuksella ei kuitenkaan tässä yhteydessä viitata teologien vuosisatojen ajan mentaalisesti jalostamaan henkilöhahmoon, vaan alkuperäisen säteilykentän Kristus-säteilyyn.

Rukoilemme hartaasti, että lukija saa jonakin päivänä kokea tämän tietoisuudenkajon ensiaskeleellaan uuden elämän sydämeen vievällä polulla. Kun saavumme Ruusuristin Esipihaan, saamme tämän virtauksen sisäämme ilmaiseksi; Esipihan työntekijät yrittävät näyttää meille vapautuspolun saamatta työstään korvausta. He tuovat eteemme pyhän kaksitoistakertaisen universaalin substanssin.

Älkäämme jättäkö reagoimatta! Tiedämme menneisyyden perusteella, että paikat, missä ihmiskunnan keskuuteen lähetetyt sanansaattajat ponnistelivat turhaan, ja ihmiset, joita he tuloksetta lähestyivät suoraan, olivat kirotuimmat, sillä ne jotka etsivät Ruusuristin Hengenkoulua, mutteivät ratkaisevalla hetkellä liikuttuneetkaan siitä, ovat surkuteltavimpia. Voimme ymmärtää Elämän Herran sanat tässä yhteydessä: ”Minä sanon teille: Tyros ja Sidon pääsevät tuomiopäivänä vähemmällä kuin te. Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas manalaan sinut syöstään!”

Keitä Tyroksen ja Sidonin asukkaat ovat? Niitä, jotka on ennalta määrätty vapaamuurareiksi. Keitä ovat Kapernaumin asukkaat? Niitä jotka pystyvät kulkemaan korkeamman tietoisuuden polun. Herra Jeesus vetoaa kumpaankin Ruusuristinkin temppelistä löytyvään ryhmään: ”Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä.” Tuo kohtuuttomuuden ja synnin kammottava allikko pääsee vähemmällä ”kuin sinä”. Nämä sanat ovat ilmiselvät. Ne osoittavat, että Ruusuristin oppilas voi saada osakseen joko suurimman armon tai suurimman rangaistuksen.

Toivomme täydestä sydämestämme, että lukija saa pian kokea tietoisuuden ensikajastuksen, sillä se on ensimmäinen askel. Päättäessään väkevän saarnansa rangaistuksista Jeesus kohotti kätensä ja sanoi: ”Minä kiitän sinua, Isä, siitä, että olet ilmoittanut tämän lapsillesi. Kukaan ei tunne Poikaa kuin Isän kautta, eikä kukaan tunne Isää kuin Pojan kautta.” Toisin sanoen kukaan ei voi saavuttaa Kristus-tietoisuutta, ellei pyhien eettereiden pilvi leiju hänen pyhäkkönsä yllä.

Siksi tämä katumuspuhe päättyy jumalallisen kosketuksen lepoon ja tyyneyteen. Samalla tavoin Koulun palvelijoiden on toisinaan vedottava meihin hyvin voimaperäisesti, jotta voisimme nähdä loistavan ja vapauttavan näkymän. ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Kristus viittaa luonnon tuottamaan uupumukseen ja tietoiseen tietoon siitä, että elämämme on perusteiltaan hedelmätön; tietoiseen tietoon siitä, että kuljetamme mukanamme – koska meidän täytyy – valtavasti sellaista, joka on sanoinkuvaamattoman mieletöntä ja ehdottomasti hyödytöntä.

Näiden voimallisten sanojen ja Koulussa kokemiemme vaikeiden kokemusten ainoana tarkoituksena on irrottaa meidät vanhasta ja johdattaa meidät ikuiseen rauhaan, todellisen elämän lepoon ja tyyneyteen; näyttää meille vapautustie, jotta saavuttaisimme vapauden tämän elämän aikana. Riippuu täysin itsestämme, hyödynnämmekö tätä tietoa, sillä Koulu kulkee ainoastaan itsevapaamuurariuden polkua.

Persoonallisuusjärjestelmällä on jonkinlainen tietoisuus, joka on olemassaolomme assimiloiva ja aktivoiva tekijä, järjestelmämme sieluttaja. Sen polttopiste on otsaontelossa, ja se on yhteydessä vereemme ja hermofluidumiimme vaikuttaen joka ainoaan soluumme.

Tämä tietoisuus tai sielu ei missään nimessä ole sama kuin henki. Henki on sielun ulkopuolella, ja luonnehdimme sitä magneettiseksi henkikentäksi, joka vaikuttaa persoonallisuuteen. Tietoisuus, sielu, reagoi sen vaikutuksiin ja pystyy toteuttamaan hengen suggestioita.

Tietoisuudella tai sielulla ei ole elimellistä rakennetta. Sitä voitaisiin verrata pilveen tai liekkiin tai sieluttavaan värähtelyyn. Silloin kun sielu, tietoisuus, ei enää kykene muuntamaan hengen suggestioita jumalalliseksi todellisuudeksi, tietoisuudesta on tullut hyödytön, ja sielun täytyy kuolla. Luonnollisesti on uuden tietoisuussäteilyn sitten korvattava kuoleva sielu.

Vaikka lyhyt kuvauksemme kiinnittääkin huomion filosofiamme perustaan, transfiguraation tieteeseen, tähän on vielä lisättävä, että syntinen sielu ei yksinkertaisesti vain katoa. Vaikka sillä ei olekaan elimellistä rakennetta, se on kuitenkin luomus, todellisuus, jolle on suotu elämä. Näin ollen sielu elää vaihtelevassa määrin itsenäistä elämää. Elämänkentän hallinnoijana, vapaaehtoisesti kuuliaisena, sen kuuluu totella Herraansa.

Mikäli se epäonnistuu tässä tehtävässään, erhe on alkuvaiheessaan vielä korjattavissa, mutta jos se muodostuu rakenteelliseksi, sielun ja henkikentän välinen side katkeaa, jolloin sielu jää oman onnensa nojaan. Sen syntitila kuvastuu mm. lipikassa. Ilman henkeä sielu on varsin kyvytön pitämään yllä järjestelmäänsä. Siksi osa persoonallisuutta kuolee, ja sielu vetäytyy väliaikaisesti tuonpuoleiseen inkarnoituakseen sieltä uudelleen.

Jotta se saisi jälleen käyttöönsä persoonallisuuden, on luotava uusi persoonallisuus maallisen ylläpitojärjestelmän puitteissa. Järjestelmässämme tällä hetkellä toiminnassa oleva sielu ei ole alkuperäinen, polulta poikennut Sielu, vaan sekoitus sitä ja monia tuhansia muita sieluja. Kahlehdittu, mainen, dialektinen sieluyhteisö on syntynyt tällä tavalla.

Tämän tietäen oppilaalla on vain kaksi vaihtoehtoa: joko pysyä sieluihmisenä tai tulla henki-ihmiseksi, Kristuksen kuvaksi. Näiden kahden vaihtoehdon välillä on polku, jolle on pystytetty itsensä kuolettamisen risti, jolta kukaan ei voi välttyä.

Mikäli oppilas kykenee puhdistamaan tien ja ottamaan hartioilleen itsensä kuolettamisen ristin, hän havaitsee alkuperäisen valon ja lähtee vaellukselleen erämaan halki. Dialektinen elämä menettää kaiken viehätyksensä hänen silmissään. Hän näkee sen sellaisena kuin se on ja hyväksyy sen sellaisena kuin se on. Kilpailu parhaista paikoista olemassaolon taistelussa on ohi. Jäljellä olevan energiansa hän käyttää sielun kuolettamiseen.

Kuolettaminen on itsen tyhjentämistä kolmen pyhäkön kautta. Viittaamme nykyisen tietoisuussielun toimintaan, jonka perusta on selkäydinjärjestelmässä ja joka säteilee toimintaansa ihmisen luonteesta riippuen joko pään, sydämen tai lantion pyhäkön kautta. Mitenkään pakottamatta oppilas lähtee matkalleen erämaan halki päästäkseen Luvattuun Maahan, joka kutsuu häntä puoleensa kuin kaukaisuudessa näkyvä valo.

Kuolettamisprosessista on syntynyt paljon väärinkäsityksiä. Monet luulevat sen olevan hirvittävän kärsimyksen aikaa, jolloin he vaeltavat kasvot tuskasta vääristyneinä halki maailman, jota he sydämessään kiroavat. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Näkemisen synnyttämä usko päinvastoin herättää säkenöivän ilon, sillä ihminen lähestyy uutta elämää. Hän elää hyvin toimeliasta elämää, ja hänen tuntomerkkinään on, ettei hänellä ole yhteiskunnallisia tai muitakaan dialektisia ongelmia. Kun jokin aihepiiri ei kiinnosta, se ei myöskään aiheuta erityisemmin ongelmia. Polulla olevan oppilaan tunnistaa lisäksi

• kamelinkarvaisesta vaatteesta,
• nahkavyöllä vyötetyistä kupeista
• ja siitä, että hän ravitsee itseään heinäsirkoilla ja villihunajalla.

Kamelinkarvasta tehtyyn vaatteeseen pukeutuminen tarkoittaa halua pukeutua universaaliin substanssiin ja noudattaa vapaaehtoisesti Järkkymättömän Kuningaskunnan lakeja. Kameli, lentävä kameli, on ikivanha universaalin elämän symboli, jonka idea on täsmälleen sama kuin lohikäärmeen, joka on tapettava voidakseen elää.

Vyö symboloi henkilöä, joka sielun kuolettamisen tiellä on kadottanut kaiken kunnianhimonsa alempaan elämää kohtaan.       

Käärmeisiin viitatessaan Zohar ja muinaiset kreikkalaiset käyttivät sanaa heinäsirkka. Polulla oleva oppilas, käärmeiden poika, syö käärmeitä ja ravitsee itseään kamelinkarvaisen vaatteensa mukaisesti universaalilla viisaudella. Tällainen oppilas etenee näkemisestä oivaltamiseen. Hunaja korostaa ravinnon tulevan Korkeimmalta eli todella jumalalliselta hengeltä.          

Kamelinkarvavaate palauttaa oppilaan ja magneettisen henkikentän keskinäisen suhteen oikeanlaiseksi. Nahkavyö kertoo, että hän ei enää syntiä, joka turmeli kaiken. Heinäsirkat ja villihunaja osoittavat, että oppilas pystyy ravitsemaan itseään ilmentyneessä uudessa säteilykentässä jumalallisten vaatimusten mukaisesti. Jos tahdomme tosissamme kulkea polun ja olla Ruusuristin oppilaita, meidän on aloitettava uusi vaihe elämässämme. Näkeminen ei riitä.

Olemme verranneet mikrokosmosta makrokosmokseen ja todenneet, että myös ihmistä ympäröi magneettinen henkikenttä, säteilykenttä, taivaankansi, ja että persoonallisuus muodostaa mikrokosmisen planeetan. Mikäli tahdomme palauttaa järjestelmän alkuperäiseen kotiinsa uudestisyntyneenä, vahvana, vapaana lipikan otteesta, peilisfääristä ja tälle luonnolle ominaisesta kuolemasta, meidän on ensimmäiseksi vedettävä se pois maailmasta, joka ei ole sopusoinnussa jumalallisen lain kanssa. Toiseksi meidän on vedettävä se pois elämänasenteesta, joka ei ole sopusoinnussa jumalallisen luonnon kanssa. Hengenkoulu ei tyydy vähempään. Vaatimus on itsestään selvä, hyvin järkevä ja yksinkertainen. Sillä tavoin jätämme taaksemme orjuuden ja meidät johdatetaan uuteen elämään.

Käsitämme, että polun avain on omassa sieluolemuksessamme ja että voimme itse vaivatta kääntää avainta lukossa. Siksi meidän tulee noudattaa ainoaa neuvoa ja suunnata olemuksemme meitäkin varten olemassa olevaan Kristus-välittäjän aktivoimiseen järjestelmässämme, jotta taivaallinen polttopiste voisi jälleen kehittyä Kristus-säteilyn kentäksi. Sen on oltava ensimmäisellä sijalla kaikessa, mitä teemme.

Vapautumisprosessin on alettava aivan olemuksemme perustassa, ja kaikki on täysin omissa käsissämme. Tutkikaamme itseämme tarkasti. Ajattelemmeko tosiaan spontaanisti uuden elämän asioita? Onko sydämemme suuntautunut kohti Kristus-säteilyä? Onko toimintamme pakottomasti sopusoinnussa elämän kanssa, johon tahdomme päästä?

Tällä tavalla tyhjennämme vanhan luonnon kolme pyhäkköä, avaamme polun ja saamme Veljeskunnan huomaamaan itsemme. Uuden elämän polttopiste herää eloon ja vetää universaalia elämänsubstanssia voimallisesti mikrokosmokseemme täyttääkseen lunastavan, vapauttavan tehtävänsä. Sitten universaalin hengen vaate levittäytyy sieluvaatteen ylle, ja mikrokosmos voi elää ja toimia siitä.

Oppilas, joka on kulkenut itsensä uhraamisen polun, astuu uuden elämän ykseyteen. Hän kokee ja oppii tuntemaan Jumalan lasten vapauden. Hän on yhteydessä puhtaaseen, universaaliin rakkauteen. Hän on tosi ihminen ja tosi Jumala.

Kristuksen mielenlaadun omaava ymmärtää nämä sanat. Suokoon Jumala, että tapaamme toisemme lunastettujen joukossa.