Termistö

Abraxas: gnostinen nimitys Jumalan universaalille Rakkaudenolemukselle esim. Apollonius Tyanalaisen opetuksissa

Alkuatomi: ks. Sydämen Ruusu

Aurinen olento: Edustaa eri persoonallisuuksien voimien, arvojen ja sidonnaisuuksien kokonaistulosta ilmennyskentässä. Yhdessä nämä voimat, arvot ja sidonnaisuudet muodostavat mikrokosmoksen taivaankannen valot; konstellaatiot. Nämä valot ovat magneettisia polttopisteitä, jotka laatuaan vastaavasti määräävät magneettisen henkikentän laadusta, toisin sanoen niiden voimien ja aineiden laadusta, joita mikrokosminen järjestelmä – ja siten myös persoonallisuus – vetää puoleensa ilmakehästä. Persoonallisuus on riippuvainen näiden valojen ominaisuuksista. Niinpä persoonallisuuden muuttuminen tulee valmistaa taivaankannen olemuksen muuttumisella, ja sen mahdollistaa vain minäolennon antautuminen ja minän häviäminen.

Authades: leijonapäinen voima; maisen ihmisen epäpyhä tahto; myös: minäihmisen epäpyhä toiminta yleisessä merkityksessä; nimi on peräisin Pistis Sofian gnostisesta evankeliumista, jonka kirjoittajan sanotaan olleen Valentinos.

Betlehemin portti: Sydämen tila oppilaassa, joka tekee täyskäännöksen elämässään ja kulkee parannusta aidosti kaivaten koko elämäntien. Hän avaa sydämensä gnostiselle valolle ja valmistaa ”tallin” eli runnellun ja saastuneen sydämensä sisäisen Kristus-olennon syntymään. Betlehem on jokaisen tosioppilaan polun alku, ja polun loistokas päätös on Golgata, pääkallopaikka, jossa Jumalan todellinen Poika ylösnousee mikrokosmoksessa.

Demiurgi: Isä-Jumalasta lähtöisin oleva henkiolento, joka on Isä-Jumalan luomasta alkusubstanssista koostuvan maailman luoja; yhtä Sanan ja Maailmansielun kanssa.

Demoni: ”luonnonvoima”. Kun ihminen liittyy vapaasti näihin voimiin Isän tahtoa toteuttaen, ne ilmentyvät mahtavina auttajina jumalaksi muuttumisen tiellä. Vastakkaisessa tapauksessa ihminen kokee ne vihamielisinä vaikutuksina, kostavina demoneina ja kohtalonvoimina. Silloin ne vastaavat karmisia seurauksia, jotka määräävät ihmisen osasta kokemusten tiellä.

Demoneiksi sanotaan myös langenneen ihmisen sokeassa luonnonelämässään henkiin herättämiä luonnonaioneja.

Dialektiikka: Nykyinen elämänalueemme, jossa kaikki ilmenee vastakohtapareina. Päivä ja yö, valo ja pimeys, ilo ja suru, nuoruus ja vanhuus, hyvä ja paha, elämä ja kuolema jne. ovat erottamattomasti kiinni toisissaan. Toinen seuraa toistaan vääjäämättömästi, toinen toisensa synnyttäen. Tämä peruslaki aiheuttaa sen, että kaikki muuttuu, särkyy, syntyy, kukoistaa ja tuhoutuu. Saman peruslain vuoksi tämä alue on väliaikaisuuden, tuskan, rikkoutumisen, sairauksien ja kuoleman alue.
Korkeammalta kannalta sama laki on Jumalan armonlaki, koska jatkuva rikkoutuminen ja uudistuminen estävät ihmisen lopullisen kiteytymisen ja tuhon.

Jokainen uusi ilmennys tarjoaa uuden mahdollisuuden tunnistaa olemassaolon tarkoitus ja kulkea paluutie, transfiguraation tie, jolla synnytään uudesti vedestä ja hengestä.

Endura: Minän purkamisen tie eli viimeisen kuoleman tie, jolla minä antautuu Toiselle, ts. kuolemattomalle ihmiselle eli sisäiselle Kristukselle. Tämä on Johannes-ihmisen tie, jolla hän valmistaa tien Herralleen ja jolla hän täyttää sanat ”Hänen – taivaallisen Toisen – tulee kasvaa ja minun vähetä”. Minän täytyy tuhoutua jotta taivaallinen Toinen eläisi ihmisessä sisäisesti.
Enduran polku on kaikkien aikojen klassinen tie, jolla langennut ihminen kohoaa täyskäännöksen puhdistuksen poltteessa todelliseen kuolemattomaan olemukseensa, Isän luo. Ihmisen elämäntie dialektiikan maailman halki on elämä, jonka jälkeen kuollaan. Endura on vapaaehtoinen, elämän tuottava kuolemisprosessi: ”Joka kadottaa elämänsä Minun tähteni, hän löytää Elämän.”

Gnosis:

  • Jumalan hengitys, Logos, kaiken Lähde, joka ilmentyy Henkenä, Rakkautena, Valona, Voimana ja universaalina Viisautena.
  • Universaali Veljeskunta Kristuksen säteilykentän manifestaation kantajana.
  • Elävä Tieto Jumalasta, josta osalliseksi pääsevät ne, jotka saavuttavat Jumalan Valosyntymän eli pydmanderilaisen tietoisuudentilan sielun uudestisyntymän kautta.

Gnosis, viisinkertainen universaali: yhteenveto viidestä kehitysvaiheesta, joissa Elämään vievä Tie näkyy oppilaassa:

  • vapauttava oivallus,
  • pelastuskaipuu,
  • itsen antautuminen,
  • uusi elämänasenne,
  • ylösnousemus uuteen elämänkenttään.

Hengityskenttä: Välitön voimakenttä, jossa persoonallisuuden elämä on mahdollinen. Yhdyskenttä aurisen olennon ja persoonallisuuden välillä. Vetää puoleensa ja torjuu voimia ja aineita persoonallisuuden ylläpitoa varten persoonallisuuden ominaisuuksia vastaavalla tavalla.

Henkisielu: Sellaisen dialektisen ihmisen sydämen pyhäkkö, joka on tyhjentynyt ja puhdistunut kaikista luontosyntyisistä vaikutuksista. Värähtelee harmoniassa henkikipinäatomin kanssa. Jumalan kohtaaminen, pymanderilainen tietoiseksi tuleminen, on mahdollinen ainoastaan tällaisessa puhdistetussa sydämessä.

Hermeksen Alku-Gnosis: Tällä käsitteellä viitataan siihen, että ihmiskunnan nykyvaiheen kaikki todella gnostinen tiede on lähtöisin Egyptin Gnosiksen alkulähteestä; siihen että gnostisen parannustyön juuret ovat alkutiedossa; sekä siihen että ihminen voi vapautua vain hermeettisen ihmisen, ts. Merkurius-ihmisen eli todellisen Ihmisen, ylösnousemuksessa. Tämä Ihminen elää ja toimii Jumalan valaisemassa tietoisuudessa. Evankeliumin sanonnalla ”Olen kutsunut poikani Egyptistä” viitataan tähän vapautustyön alkuperäiseen perustaan.

Hierofantit: ks. Universaali Veljeskunta

Itsen antautuminen: ks. Gnosis, viisinkertainen universaali

Jeesuksen kylvösiemen: Käsite, jota käytetään klassisten ruusuristiläisten testamentissa Fama Fraternitatis Rosae Crucis. Henkikipinäatomi, Sydämen Ruusu.

Ketju, Universaali: ks. Universaali Veljeskunta

Kosmokraattorit: Seitsemän mahtavaa luonnonolentoa, joita kutsutaan myös jumaliksi joilla on erittäin läheinen yhteys luomakunnan alkuperään ja jotka ylläpitävät kosmisia peruslakeja. Yhdessä ne muodostavat Kaikkeuden Ilmennyksen Seitsenhengen. Kirjassa Pymander niitä nimitetään rektoreiksi (mm. jakeissa 26, 33, 36).

Leijonapäinen voima: ks. Authades

Lipika: Aurinen taivaankansi, aistikeskusten, voimakeskittymien ja polttopisteiden kokonaisuus, johon ihmisen koko karma on ankkuroituneena. Mainen, kuolevainen olento on tämän taivaankannen heijaste, ja taivaankansi määrää hänen mahdollisuuksistaan, rajoitteistaan ja ominaisuuksistaan. Lipika edustaa langenneen mikrokosmoksen koko syntitaakkaa.

Mieli: ks. henkisielu

Mikrokosmos: Minutus mundus, pieni maailma on pallonmuotoinen elämänjärjestelmä, jossa on sisältä ulos: persoonallisuus, aurinen olento, seitsenkertainen magneettinen henkikenttä. Todellinen Ihminen on mikrokosmos, mutta se mitä tässä maailmassa sanotaan ”ihmiseksi”, on rappeutuneessa mikrokosmoksessa elävä tynkäpersoonallisuus, jonka tietoisuus ei ulotu omaa persoonallisuutta pitemmälle; se siis tiedostaa ainoastaan oman elämänalueensa.

Parfaits: Kataarien täydelliset, bonshommes, jotka toteuttivat uudestisyntyneen, Pymanderinsa löytäneen sielun.

Peilisfääri/aineen sfääri: Dialektisen luonnonjärjestelmän kaksi puoliskoa. Elämme aineen sfäärissä aineellisessa ilmiasussamme. Peilisfäärissä toteutuvat mm. kuoleman ja seuraavan inkarnoitumisen väliset prosessit. Peilisfäärissä on helvetillinen alue, kiirastuli eli puhdistumisalue ja luonnonuskontojen ja salatieteiden ”taivas” tai ”ikuinen elämä”, jossa elämän uskotaan jatkuvan ikuisesti. Kyseiset taivaalliset alueet ja sikäläinen elämä ovat kuitenkin aineellisen sfäärin tavoin väliaikaisia. Kuolleita oleskelee peilisfäärissä, mutta edesmenneen persoonallisuus ei siirry syntymässä seuraavaan elämään, koska neliosaisen persoonallisuuden elämä ei jatku. Ainoastaan tietoisuusydin, henkiväläys tai dialektinen kipinä otetaan auriseen olentoon, sillä se on uuden persoonallisuuden tietoisuuden perusta. Aurinen olento rakentaa uuden persoonallisuuden yhteistyössä äidissä vaikuttavien voimien kanssa.

Pistis Sofia: Valentinoksen kirjoittamaksi mainittu gnostinen evankeliumi 2. vuosisadalta jaa. on säilynyt vahingoittumattomana. Se tiedottaa ainoasta vapautustiestä Kristuksessa, transmutaation ja transfiguraation polusta, joka on valmistettu yksityiskohtaisesti erittäin tehokkaassa puhtaudessa. Tosioppilas joka kestää loppuun saakka.

Rektorit: ks. kosmokraattorit

Ristiin kiinnitetty Ruusu: Oppilaisuuden vaihe, jossa selkeän oivalluksen ja aidon pelastuskaipuun ohjaama oppilas sallii minäihmisen, aineeseen syntyneen persoonallisuutensa, tuhoutua, jotta jumalaihminen, pymanderilainen ihminen, ylösnousisi sisäisesti.

Ryhmäykseys: Hengenkoulun edellyttämä ryhmäykseys ei ole hyväntahtoista ulkoista yhteenkuuluvuutta, vaan Gnosiksessa kasvavan ja uutta elämänasennetta toteuttavan sielunelämän sisäistä ykseyttä Vuorisaarnan hengessä.

Suuri näytelmä: Peilisfäärin kunnianhimoinen ja ovela Kristuksen paluun jäljitelmä, jossa tuotetaan valtaisia luonnontieteellisiä ilmiöitä tuonpuoleisen okkultismin täydellä panostuksella. Voimakas tuomion manifestaatio, joka liittyy nykyisen ilmennyspäivän päätökseen. Uhkaa vangita ja sokaista ihmiskunnan lumeellaan.

Sydämen Ruusu: Henkikipinäatomin mystinen nimitys; siitä käytetään myös nimiä alkuatomi ja Kristus-atomi, Jeesuksen kultainen kylvösiemen tai ihmeellinen jalokivi lootuskukassa. Sijaitsee suunnilleen sydämen oikean yläkammion yläkärjessä, mikrokosmoksen matemaattisessa keskipisteessä. Jäänne jumalallisesta elämästä. Sydämen Ruusu on uudistuvan mikrokosmoksen itu, joka on säilynyt armonlupauksena langenneessa ihmisessä ja odottaa hetkeä, jolloin hän muistaa alkuperänsä ja täyttyy ikävöinnistä Isän Kotiin. Silloin henkisen auringon valo, Gnosis-valo, voi herättää uinuvan ruusunnupun. Jos oppilas reagoi myönteisesti, entisöimisprosessi alkaa Jumalan pelastussuunnitelman mukaisena.

Syntymän ja kuoleman pyörä: Dialektiikan lakia noudattava, toistuva persoonallisuuksien syntymän, elämän ja kuoleman prosessi. Kutakin kuolemaa seuraa uuden persoonallisuuden elämä mikrokosmoksessa. Universaali Oppi: Ei ”oppi” tavanomaisessa merkityksessä. Ei löydy kirjallisista lähteistä. Pohjimmiltaan Jumalan elävää todellisuutta, jossa aateloitu tietoisuus voi lukea ja ymmärtää Luojan Kaikkiviisautta.

Universaali Veljeskunta: Järkkymättömän Kuningaskunnan jumalallinen hierarkia. Muodostaa Herran universaalin ruumiin. Siitä käytetään muitakin nimiä, kuten Kristuksen näkymätön kirkko, Kristushierarkia, gnostinen Universaali Ketju, Gnosis. Toimiessaan langenneen ihmiskunnan hyväksi se esiintyy mm. Shamballan Veljeskuntana, Kristus-hierofanttien mysteerikouluna tai hierofantillisena hengenkouluna ja nuorgnostisena veljeskuntana.